← Blogi

Kirjoita muistolaulu omalla muistamisen äänelläsi

DedicatieMuzicala ·

Aikuinen nainen kastelee oransseja kukkia terrakottaruukussa vihreällä kastelukannulla rauhallisella kivipatiolla aamun pehmeässä valossa.

Kun kirjoitat laulua läheisen muistoksi, kerro siitä omasta näkökulmastasi: voit muistella häntä tai puhutella häntä suoraan. Sinun ei tarvitse keksiä uusia sanoja, lupauksia tai tunteita hänen suuhunsa, jotta laulusta tulee henkilökohtainen.

Kuka kertoo laulun?

Kysy itseltäsi, kenen ääni kuuluu tekstissä. Tavallisesti kertojana olet sinä, joka muistat: voit kirjoittaa siitä, mitä näit, opit tai teet nyt. Voit myös puhutella edesmennyttä läheistä sinä-muodossa ja kertoa, mitä hän joskus näytti tai teki. Molemmissa vaihtoehdoissa sanat ovat sinun muistojasi, eivät väitteitä hänen nykyisistä ajatuksistaan.

Tämä on kirjoittajan näkökulmaa koskeva valinta, ei lupaus siitä, miltä surusta pitäisi tuntua. Jos haluat kirjoittaa kuvitteellisen keskustelun, sen voi nimetä mielikuvitukseksi. Tässä harjoituksessa pysytään omissa muistoissa ja teoissa.

Kolme aloitusta samasta puutarhamuistosta

Kuvitellaan, että aikuinen Maija oppi isoisä Eemililtä kärsivällistä ruukkukukkien kastelua. Nämä kolme avausta näyttävät, miten sama muisto voi kuulua laulussa eri tavoin.

Oma muistelu: ”Muistan, kun näytit, ettei ruukulla ollut kiire.” Tässä Maija kertoo omasta muistostaan. Suora puhuttelu: ”Sinä näytit minulle, miten kukkia kastellaan rauhassa.” Tässä hän puhuu Eemilille, mutta ei esitä tämän uusia sanoja.

Keksitty uusi viesti: ”Minä valvon sinua ja haluan, että olet vahva.” Ellei kyse ole selvästi mielikuvituksellisesta vuoropuhelusta, tällainen rivi voi kuulostaa siltä kuin Maija väittäisi tietävänsä Eemilin nykyisen viestin. Vaihda se muistoon ja omaan tekoon: ”Kastelen kukkia ja muistan kärsivällisyytesi.” Nyt kertoja kertoo siitä, mitä hän itse tekee ja muistaa.

Kokonainen sanoitus omasta muistosta

Alla oleva alkuperäinen kymmenen rivin sanoitus puhuttelee isoisää, mutta kertoja pysyy Maijana. Se kertoo ruukusta, kastelukannusta ja siitä, mitä hän oppi. Rivien ei väitetä olevan Eemilin lausumia sanoja tai kirjattua historiaa; ne ovat fiktiivisen kertojan omaa sanoitusta.

Valmis muistotilaus Maijan tarinasta

Voit siirtää tämän lyhyen muistokuvauksen Muisto-tilan kenttiin. Valitse muistityypiksi pudotusvalikosta ”Läheinen / edesmennyt henkilö”. Kirjoita kohtaan ”Ketä muisto koskee? *” isoisä Eemil. Kerro kohdassa ”Kerro muistostasi *”, että Maija oppi aikuisena Eemililtä kärsivällistä ruukkukukkien kastelua. Halutessasi kirjoita kohtaan ”Kuka kertoo tämän muiston? (valinnainen)” Maija, Eemilin lapsenlapsi, joka muistelee ja kastelee nyt itse kukkia. Pidä sanoitus Maijan muistoissa ja teoissa; älä keksi Eemilille uusia viestejä, lupauksia tai ajatuksia.

Erota tilauksessa kertoja ja muisteltu ihminen: kuka kertoo tämän muiston ja ketä muisto koskee. Näin tekstin näkökulma pysyy selvänä, vaikka puhuisit läheiselle suoraan. Tarkista koko sanoitus ennen musiikin luomista ja muuta rivit, jotka alkavat kuulostaa keksityltä viestiltä.

Näkökulma ja laulajan ääni ovat eri asioita

DedicatieMuzicalan Muisto-tilassa voit valita aiheeksi Läheinen / edesmennyt henkilö, kertoa muistostasi ja halutessasi täyttää kentän Kuka kertoo tämän muiston? (valinnainen). Kentät Ketä muisto koskee? * ja Kerro muistostasi * auttavat erottamaan muisteltavan ihmisen kertojasta.

Laulajan sukupuoli (valinnainen) on laulutoive, ei kertojan henkilöllisyys eikä keino jäljitellä edesmennyttä. Palvelussa ei ole erillistä näkökulman tai edesmenneen äänen valitsinta. Lue koko sanoitus läpi ennen musiikin luomista ja varmista, että se kertoo sinun muistostasi.

Kuvitteellinen esimerkki

Kuvitteellinen esimerkki: Oranssit kukat

Maija oppi aikuisena isoisältään Eemililtä, miten ruukkukukkia kastellaan rauhassa. Eemil on sittemmin kuollut. Nyt Maija asuu kivipatioineen ja pysähtyy aamuisin hoitamaan oransseja kukkia terrakottaruukussa. Vihreä kastelukannu tuntuu tutulta kädessä, ja veden määrä muistuttaa häntä kärsivällisyydestä, jota Eemil hänelle näytti. Maija haluaa kirjoittaa laulun siitä, mitä hän muistaa ja tekee nyt. Hän ei kuvittele, mitä Eemil ajattelisi, sanoisi tai lupaisi tänään. Tämä on keksitty harjoitustarina, ei tositapahtumaksi väitetty asiakaskertomus.

Kivipatio herää aamuun hiljaa Oranssit kukat odottavat vettä Vihreä kannu kädessäni painaa Ja muistan, miten maltoit mielesi Sinä näytit: ei kiirettä ruukulle Vaan vettä juurille, pisara kerrallaan Nyt kastelen kukat omassa pihassani Ja opin yhä rauhallista tahtia En tiedä sanojasi tälle päivälle Mutta muistosi kulkee käsissäni

Usein kysyttyä

Voinko puhutella edesmennyttä laulussa sinä-muodossa?

Voit. Suora puhuttelu ei tarkoita, että kirjoittaisit hänen puolestaan, kun kerrot omasta muistostasi etkä väitä hänen lähettävän uutta viestiä.

Miten muutan keksityn viestin omaksi muistoksi?

Vaihda väite hänen nykyisestä puheestaan johonkin, mitä muistat tai teet itse. Esimerkiksi ”Kastelen kukkia ja muistan kärsivällisyytesi” kertoo kertojan omasta kokemuksesta.

Tarkoittaako laulajan sukupuolen valinta, että laulussa jäljitellään läheistäni?

Ei. Laulajan sukupuoli on esitystoive, ei kertojan valinta tai lupaus edesmenneen äänen jäljittelystä. Lue sanoitus ja valitse sanat omasta näkökulmastasi.